Optimal forestry under climate policy
Laturi J. (2020). Optimal forestry under climate policy. https://doi.org/10.14214/df.299
Tiivistelmä
Ilmastonmuutosta voidaan hillitä vähentämällä ilmakehän kasvihuonekaasuja. Metsät lieventävät ilmastonmuutosta sitomalla ilmakehän hiilidioksidia biomassaan. Tätä biomassaa voidaan käyttää useisiin tuotteisiin, jotka toimivat siten hiilivarastoina. Hiilen sitominen on päinvastainen tapahtuma hiilidioksidipäästölle, mutta ei täysin. Hiilivarastot ovat epävarmoja ja ajallisesti rajattuja toisin kuin päästöt. Silti näillä väliaikaisilla hiilivarastoilla, kuten metsillä, on edelleen arvoa myös ilmastonmuutoksen hillinnässä. Ilmastopolitiikassa ja hiilinielujen laskennassa on kuitenkin otettava huomioon metsien hiilivarastojen epävarmuus ja ajallinen rajallisuus.
Tämä väitöskirja koostuu neljästä artikkelista ja tiivistelmästä. Artikkelit käsittelevät metsäsektoria eri näkökulmista painottuen metsien ja puutuotteiden käyttöön ilmastonmuutoksen hillitsemiseksi. Ne kattavat metsien käytön puiden kasvusta puutuotteiden kulutukseen.
Ensimmäisessä artikkelissa analysaan ikäluokkamallilla, kuinka metsänomistajat muuttavat metsänhoitoa, jos he saavat lisäansiona vuokraa puustoon hiilestä. Tulokset osoittavat, että investoinnit puuston kasvuun lisääntyvät ja metsien kiertoaika pitenee. Lisäksi tutkittiin investointitukien vaikutusta metsien hiilivarastoon. Investointituki näyttäisi soveltuvan nuoriin metsiin. On kuitenkin mahdollista, että nämä investointituet johtavat hiilinielun pienenemiseen.
Toisessa artikkelissa analysoidaan puun kulutusta ja puutuotteiden hiilivarastoa Suomessa vuoteen 2050 saakka. Tärkein puutuotteiden hiilivarasto on sahatavarasta valmistetut tuotteet. Puutuotteiden hiilivarasto näyttää lisääntyvän vuoteen 2050 saakka, myös tilanteessa, jossa kulutus vähenee.
Kolmas artikkeli käsittelee optimaalista metsänhoitoa, jossa metsän kasvua kuvataan matriisimallilla. Tulokset osoittavat kokoluokiteltujen matriisimallien ominaisuuden, joka vähentää merkittävästi näiden mallien metsätalouden tulosten vertailukelpoisuutta. Metsän optimaalinen harvennusintensiteetti ja kiertoaika ovat erittäin riippuvaisia mallin määrittelyistä.
Neljännessä artikkelissa analysoidaan nykyistä metsiä koskevaa ilmastopolitiikkaa EU:ssa. Koska politiikka koskee vain yhtä jaksoa, voimme käyttää yksinkertaista kahden periodin mallia kuvaamaan politiikan vaikutuksia. Tulokset osoittavat, että nykyisen ilmastopolitiikan rajoitukset vähentävät metsien käytön mahdollisuuksia hillitä ilmastonmuutosta.
Tiivistelmä täydentää artikkelien johtopäätöksiä ja rakentaa kattavan kokonaisnäkemyksen metsien käytöstä ilmastonmuutoksen hillitsemiseksi.
Avainsanat
hiili;
metsäekonomia;
kiertoaika;
matriisi malli;
ikäluokkamalli;
tavoitetaso
-
Laturi,
University of Helsinki, Faculty of Agriculture and Forestry, Department of Economics and Management
Sähköposti
jani.laturi@luke.fi
Julkaistu 6.7.2020
Katselukerrat 5387
Saatavilla https://doi.org/10.14214/df.299 | Lataa PDF
Osajulkaisut
Uusivuori J., Laturi J. (2007). Carbon rentals and silvicultural subsidies for private forests as climate policy instruments. Canadian Journal of Forest Research 37(12): 2541–2551.
https://doi.org/10.1139/X07-071
Laturi J., Mikkola J., Uusivuori J. (2008). Carbon reservoirs in wood products-in-use in Finland: current sinks and scenarios until 2050. Silva Fennica 42(2): 307–324.
https://doi.org/10.14214/sf.259
Laturi J., Lintunen J., Niinistö S. (2012). Specification of a Size-Classified Matrix Model: The Effects on Growth Predictions and Economically Optimal Harvesting Regimes. Forest Science 58(6): 592–605.
https://doi.org/10.5849/forsci.11-011
Laturi J., Lintunen J., Uusivuori J. (2016). Modeling the Economics of the Reference Levels for Forest Management Emissions in the EU. Climate Change Economics 7(03): 1650006.
Lähetä sähköpostiin
