Metsäpalot ovat häiriötekijöitä, jotka vaikuttavat merkittävästi metsiin, erityisesti Välimeren alueella. Perinteinen metsänhoito ja -suunnittelu tähtää usein tavoitteisiin, joissa ei välttämättä huomioida metsäpalojen ehkäisyä tai niihin sopeutumista, kuten metsien vastustuskyvyn ja palautumiskyvyn vahvistamista. Tämä väitöskirja esittelee työkaluja, joilla metsäpalojen ehkäisy ja niihin sopeutuminen voidaan integroida strategiseen metsäsuunnitteluun. Erityisesti voidaan ottaa huomioon metsäpalojen lisääntyneet vaikutukset ja pyrkiä vähentämään ja ehkäisemään niiden haitallisia seurauksia metsäekosysteemeille. Ensimmäinen tutkimus tarkastelee palojen syttymisen taustalla olevien tekijöiden kokoeroja Välimeren maisemissa ja antaa suosituksia siitä, millaisia ehkäisytoimenpiteitä tulisi toteuttaa alueilla, joilla on vaihteleva todennäköisyys pienten, keskisuurten tai suurten palojen syttymiseen. Toinen tutkimus keskittyy palojen toistuvuuden kartoittamiseen ja arviointiin sekä tutkii tekijöitä, jotka vaikuttavat uudelleen palaneisiin alueisiin, huomioiden analyysissä palon jälkeisen kasvillisuuden ja ensimmäisen palon ajoituksen roolin. Viimeinen tutkimus tarkastelee palon jälkeisiä kuolleisuusmalleja yksilajisissa- ja sekametsissä, keskittyen Espanjan metsien palonkestävyydessä eri lajiyhdistelmiin, niiden sekoitustasoon sekä paloihin liittyvien ominaisuuksien ja strategioiden vaikutuksiin. Kehitetyt menetelmät perustuvat mallinnuksen ja ekologisten lähestymistapojen yhdistämiseen, hyödyntäen spatiaalista analyysiä paloriskin arvioinnissa. Tutkimuksissa esitetään vaiheittainen lähestymistapa paloriskin arvioimiseksi, perustuen palaneen alan todennäköisyyden laskentaan ja tämän jälkeen arvioon tulipalon aiheuttamista vahingoista paloherkissä metsissä. Valitut mallinnusmuuttujat sekä esiintymisen, toistumisen että vahinkojen suhteen ovat keskeisiä paloriskin huomioimisessa strategisessa metsäsuunnittelussa. Kehitetyt mallit ja tutkimustulokset tarjoavat tärkeitä työkaluja palontorjunta- ja sopeutumisstrategioiden ohjeistamiseen tulevaisuudessa.
Metsillä ja niihin pohjautuvilla resursseilla voi olla maailman laajuisesti merkittävä rooli, kun pyritään siirtymään uusiutumattomien polttoaineiden ja raaka-aineiden käytöstä kestävään tuotantoon ja kulutukseen. Venäjän metsävarat muodostavat 20 % maailman metsävaroista ja niillä voi olla merkittävä rooli metsiin perustuvan biotalouden uudistumisessa. Venäjän metsätalous pohjautuu kuitenkin viime vuosisadan puolivälissä kehitettyihin toimintatapoihin, jotka vaativat ajanmukaistamista. Viimeaikainen kehitystyö on suuntautunut pohjoismaisen toimintatavan oppimiseen. Mallia on otettu Suomesta ja Ruotsista. Samankaltaisissa luonnonoloissa saavutetut parannukset kannattavuudessa ja tuottavuudessa ovat lisänneet kiinnostusta pohjoismaista metsätalouden mallia kohtaan Venäjällä. Venäjällä uskotaan, että pohjoismainen metsätalouden malli voisi tuoda mukanaan monia innovatiivisia ja käytännössä hyväksi todettuja ratkaisuja. Metsätalouden ratkaisujen siirtäminen ja käyttöön ottaminen vaativat kuitenkin Venäjän toimintaympäristön ymmärtämistä.
Tässä väitöskirjatutkimuksessa analysoitiin Suomen ja Ruotsin metsätalouden ratkaisuihin liittyviä mahdollisuuksia ja haasteita osana Venäjän metsätalouden uudistumista. Tutkimuksessa paneuduttiin tarkemmin intensiivisen metsätalouden (ml. maanpinnan käsittely ja aktiivinen metsänhoito), metsäteiden rakentamisen ja metsäenergian ratkaisuihin. Tämän lisäksi tutkittiin venäläisten metsäyritysten strategisen suunnittelun perusperiaatteita. Työn empiiriset tutkimukset toteutettiin Karjalan tasavallassa, joka on yksi tärkeimmistä Venäjän metsätalousalueista ja sitä voidaan pitää sijaintinsa ja metsäresurssiensa puolesta vertailukelpoisena Suomen ja Ruotsin kanssa.
Tulosten mukaan pohjoismaiset metsätalouden ratkaisut ovat Venäjän metsätalouden kehittämisen näkökulmasta lupaavia. Venäjän toimintaympäristön poliittiset ja lainsäädännölliset tekijät saattavat kuitenkin rajoittaa niiden käyttöön ottamista. Metsätalouden ohjausjärjestelmä ei ole valmistautunut metsien vuokrasopimusten jatkamiseen, mikä haittaa erityisesti metsäteiden rakentamista. Metsäenergia vaatisi toimiakseen taloudellista ja lainsäädännöllistä tukea biopolttoaineille ja sitä ei ole. Teiden rakentaminen ja metsäenergian hyödyntäminen kytkeytyvät vahvasti intensiiviseen metsätalouteen. Siksi intensiivistä metsätaloutta tulisi kehittää yhdessä tienrakennuksen ja metsäenergian ratkaisujen kanssa. Kaikkien tutkittujen ratkaisujen toteuttamisen pitäisi noudattaa kestävä kehityksen periaatteita, jotta ne voisivat toimia pitkällä aikavälillä. Kestävän kehityksen periaatteita kuitenkaan ole vielä aidosti rakennettu sisään Venäjän metsätalouteen. Tämä on syytä ottaa huomioon tulevaisuuden kehitystyössä.