Biomassajärjestelmien käyttö on lisääntynyt Euroopassa uusiutuvan energian ja biopohjaisten tuotteiden lähteinä. Erityisesti nopeakasvuisten viljelmien pinta-ala on kasvanut nopeasti vastauksena tarpeeseen vähentää hiilidioksidipäästöjä, hillitä ilmastonmuutosta ja vahvistaa energiaomavaraisuutta. Tuotannollisen roolinsa lisäksi biomassajärjestelmät voivat tarjota useita ympäristöpalveluita niitä ympäröiville maisemille. Näiden hyötyjen laajuus riippuu kuitenkin voimakkaasti paikallisesta kontekstista. Lisäksi biomassajärjestelmiä koskeva paikkatieto on edelleen hajanaista ja hajautunutta, mikä rajoittaa mahdollisuuksia tutkia niiden vaikutuksia.
Tämän puutteen korjaamiseksi väitöskirjassa kootaan paikkatietoa biomassajärjestelmistä eri puolilla Eurooppaa, kuvaillaan niitä ympäröivää maankäyttökontekstia sekä tarkastellaan spatiaalisia ratkaisuja, joiden avulla nämä järjestelmät voivat parantaa maisemarakenteen ominaisuuksia ja ekosysteemipalveluja. Käytettävissä olevan biomassajärjestelmien sijaintitiedon ja maankäyttöaineistojen avulla arvioitiin maankäytön monimuotoisuutta, mallinnettiin ekologista kytkeytyneisyyttä sekä sovellettiin monitavoitteista spatiaalista suunnittelua hoitotoimenpiteiden optimoimiseksi kannattavuuden ja ekosysteemipalvelujen tuottamisen välisten kompromissien näkökulmasta.
Tulokset osoittavat, että poppeli- ja pajuviljelmillä on suurin potentiaali monipuolistaa maatalousmaisemia, mikä johtuu niiden suhteellisen pienestä kuviokoosta ja sijoittumisesta pääosin voimaperäisen maatalouden matriisiin. Sitä vastoin eukalyptusviljelmät voivat aiheuttaa maiseman yksipuolistumisen riskin suuren kuviokokonsa ja pääosin metsäisiin ympäristöihin sijoittumisensa vuoksi. Vesistöalueen tasolla poppeliviljelmät voivat toimia askelkivinä, jotka yhdistävät suuria metsäalueita, mutta niiden tehokkuus riippuu niiden spatiaalisesta sijoittelusta ja tutkittujen lajien leviämiskyvystä. Poppeliviljelmien hoidon spatiaalinen optimointi paljasti niiden mahdollisen roolin ekosysteemipalvelujen ylläpitäjänä tiukoissa suojeluskenaarioissa. Yhdistettynä rantametsiin ne voivat saavuttaa sekä taloudellisen kannattavuuden että toivottavat ekologiset tulokset tuotannollisissa maisemissa.
Kaiken kaikkiaan tämä väitöskirja tarjoaa uuden panoksen biomassajärjestelmien ymmärtämiseen Euroopassa tarjoamalla spatiaalisen viitekehyksen, joka tukee maankäytön suunnittelijoita, päätöksentekijöitä ja tutkijoita maisemien suunnittelussa siten, että tuotannollisuus ja kestävyys ovat tasapainossa.