Artikkelit jotka sisältää sanan 'diskurssi'

Globaali metsähallinto on monitasoista ja se pyrkii vastaamaan jatkuvasti lisääntyviin vaatimuksiin. Tässä väitöskirjassa tutkin, kuinka tietyt metsien käytön mallit ovat muodostuneet, sekä miten niitä perustellaan ja vakiinnutetaan metsäsektorilla, samalla kun vaihtoehtoiset kehityspolut suljetaan pois. Käytän kriittistä institutionalismia, diskurssiteoriaa sekä Plantaasioseeni (the Plantationocene) -linssiä, ja sovellan laadullista lähestymistapaa osoittaakseni, kuinka kestävä metsänkäyttö on määritelty eri yhteyksissä Euroopan unionissa, Kaakkois-Aasiassa ja Kongon altaan alueella, usein kuitenkin tavoilla, jotka oikeuttavat jatkuvuuden muutoksen sijaan. Tavoitteenani on vastata kysymykseen: Miksi politiikkatoimet eivät ole johtaneet metsien käytön kestävyysmurrokseen, huolimatta kunnianhimoisista sitoumuksista, tiedon saatavuudesta ja uusista politiikkatyökaluista? Väitän, että plantaasilogiikka viivästyttää murrosta metsien hallinnossa ja vahvistaa vakiintuneita käytäntöjä, sekä levittää niitä uusille alueille.

Tutkin tätä aihetta erilaisissa poliittisissa, ekologisissa ja sosioekonomisissa konteksteissa globaalilla ja paikallisella tasolla. Ensiksi keskityn Kongon altaan ja Kaakkois-Aasian metsärajaseutujen kirjallisuuskatsaukseen ymmärtääkseni, kuinka metsät on kehystetty historiallisesti ja nykypäivänä tieteellisessä kirjallisuudessa. Sen jälkeen tarkastelen diskurssianalyysin avulla, kuinka ilmasto- ja ympäristötavoitteita viivästytetään poliittisesti globaalissa pohjoisessa, käyttäen EU:n metsästrategian 2030 käyttöönottoa Suomessa tapaustutkimuksena. Analysoin myös, kuinka globaalisti leviävä plantaasi-ideaali ilmenee paikallisesti, käyttäen teollista puuplantaasihanketta Sabahissa, Malesiassa tapaustutkimuksena. Lopuksi tutkin ilmastorahoituksen potentiaalia metsien käytön kestävyysmurroksen ajurina käyttämällä REDD+:aa (Reducing Emissions from Deforestation and forest Degradation) Mai-Ndombessa, Kongon demokraattisessa tasavallassa tapaustutkimuksena.

Tulokset osoittavat, että modernin metsäpolitiikan taustalla vaikuttavat kolonialistiset tieteelliset kehykset, jotka suosivat suuren mittakaavan teollista ja vientisuuntautunutta metsien käyttöä. Tämä oikeuttaa maa-alueiden yksityistämisen ja haltuunoton, samalla syrjäyttäen vaihtoehtoiset maankäyttömuodot. Tulokset korostavat, että kolonialistinen logiikka ja globaalin metsähallinnon juurtuneet polkuriippuvuudet ja prioriteetit toistavat sitkeitä eroja poliittisten sitoumuksien ja käytäntöjen välillä. Samalla hallitsevat diskurssikehykset muokkaavat poliittista vastarintaa ympäristötavoitteita kohtaan, ja kestävyysnarratiivit oikeuttavat ratkaisuja, jotka ylläpitävät eriarvoisuutta ja heikentävät ympäristön tilaa.

• Pietarinen, University of Helsinki, Faculty of Agriculture and Forestry, Department of Forest Sciences https://orcid.org/0000-0002-3920-4129 Sähköposti: niina.pietarinen@helsinki.fi

Metsät ovat välttämättömiä elinolojen ylläpitämiseksi maapallolla. Ne tarjoavat toimeentuloa ja hyvinvointia merkittävälle osalle ihmiskuntaa ja ovat avainasemassa ihmiskunnan kohtaamiin eksistentiaalisiin haasteisiin vastaamisessa. Tässä tutkimuksessa analysoidaan Suomen metsäpolitiikkajärjestelmän koostumusta ja millaista politiikkaa se on tuottanut erilaisten kansallisten ja kansainvälisten poliittisten vaikutteiden alaisena 22 vuoden ajanjaksolla vuosina 1994–2015. Tutkimuksen päätavoitteina oli tunnistaa metsäpolitiikassa toimivat eturyhmittymät eli koalitiot, analysoida metsäpolitiikan prosesseja sekä kansainvälisten vaikutusten ja diskurssien roolia Suomen metsäpolitiikassa. Lisäksi tutkimus tarkastelee sitä, kuinka kestävyys ja kestävä kehitys ymmärretään Suomen metsäpolitiikassa.

Tutkimuksen analyyttistä lähestymistapaa ohjasi kolme politiikan tutkimuksen teoriaa. Advocacy Coalition Frameworkin (ACF) avulla tutkittiin kriittisesti Suomen metsäpolitiikan osajärjestelmän koostumusta ja arvopohjaa. Toisessa vaiheessa ACF yhdistettiin Four Pathways of International Influences -kehykseen, jonka avulla analysoitiin miten kansainväliset vaikutteet vaikuttavat Suomen metsäpolitiikkaan. Lopuksi diskurssianalyysin avulla tarkasteltiin Suomen metsäpolitiikan muotoiluja, mitkä vaikutteet ohjaavat näitä muotoiluja ja miten kansainväliset kestävän kehityksen diskurssit heijastuvat niissä. Tutkimuksen aineisto koostui haastatteluista ja politiikka-asiakirjoista, joita analysoitiin kvalitatiivisella sisältöanalyysillä.

Tutkimuksen perusteella Suomen metsäpolitiikkajärjestelmä koostuu kolmesta eri näkökulmia painottavasta koalitiosta. Yksityismetsätaloutta ja metsähallintoa painottavat kaksi koalitiota perustavat näkökulmansa metsätalousparadigmalle ja edistävät metsistä saatavan puuraaka-aineen taloudellista hyödyntämistä, kun taas ympäristönäkökulmia painottava koalitio perustaa näkökulmansa ympäristöparadigmalle ja pyrkii edistämään metsäluonnon suojelua.

Tutkimuksen tulokset osoittavat, että Suomen metsäpolitiikka on suosinut yksityismetsätalouden ja metsäteollisuuden etuja korostamalla puuvarojen taloudellista hyödyntämistä ja siitä kansantaloudelle saatavaa hyötyä. Tämän painotuksen on mahdollistanut metsähallinnon suuntautuminen metsien talouskäytön edistämiseen. Lisäksi tulokset osoittavat, että kansainväliset vaikutteet ovat levinneet Suomen metsäpolitiikkaan kolmen eri kanavan, kansainvälisten sääntöjen, kansainvälisten normien ja diskurssien sekä markkinoiden, kautta. Tutkimuksessa haastatellut vuoden 2014 metsälakiuudistuksen valmisteluun osallistuneiden organisaatioiden edustajat pitivät oikeudellisesti sitovia kansainvälisiä sääntöjä ja ei-oikeudellisesti sitovia kansainvälisiä normeja ja diskursseja yhtä tärkeinä. Ympäristötietoisuuden nousu 1990-luvulla ja siihen liittyvä kansainvälisen sääntelyn kehittyminen antoivat ympäristökoalitiolle vaikutusvaltaa Suomen metsäpolitiikkaan. Ympäristökoalition suhteellinen vaikutus kuitenkin väheni 2010-luvulle tultaessa, jolloin metsien taloudellista hyödyntämistä tukevaa metsäpolitiikkaa vahvistettiin ympäristönäkökohtien kustannuksella. Tässä kehityskulussa biotalouden narratiivilla on ollut keskeinen merkitys.

Suomen metsäsektorin ja metsien tulevaisuus riippuu siitä, kuinka hyvin metsäpolitiikassa pystytään yhdistämään keskenään ristiriitaiset ympäristönsuojelun ja metsien käytön paradigmat. Niiden yhdistäminen vaatisi muutoksia vallalla oleviin diskursseihin ja nykyistä ennakkoluulottomampaa julkista keskustelua.

• Harrinkari, University of Helsinki, Faculty of Agriculture and Forestry, Department of Forest Sciences https://orcid.org/0000-0001-5402-7397 Sähköposti: teemu.harrinkari@helsinki.fi