Teknologinen kehitys on muuttanut puunkorjuun työnkuvan fyysisesti raskaista tehtävistä istumapainotteiseksi ja monipuolista taitoa vaativaksi työksi. Nykyinen työ moderneilla tavaralajimetodiin perustuvilla harvestereilla edellyttää kuljettajilta asiantuntemusta niin raskaskonetekniikasta kuin metsäympäristön käsittelystä sekä vahvaa itsensä johtamisen taitoa, jotta tuottavuus voidaan tasapainottaa muiden työn vaatimusten kanssa. Kehityksestä huolimatta ala kärsii työvoimapulasta sekä kotimaassa että kansainvälisesti, minkä lisäksi uusien kuljettajien houkuttelemisessa ja pitämisessä alalla on haasteita.
Tässä työssä tarkastellaan metsäkoneenkuljettajien työhyvinvointia ja tuottavuutta painottaen työkykyä, sekä ihmisen, koneen ja ympäristön välistä vuorovaikutusta ja siihen vaikuttavia tekijöitä. Tutkimuksessa tarkastellaan työn ergonomisia ulottuvuuksia mikro-, meso- ja makrotason työjärjestelmissä, joissa koneen toiminnallisuus, henkilökohtaiset voimavarat, organisaation tuki ja sääntely yhdessä muovaavat kuljettajan tuottavuutta ja hyvinvointia. Tutkimuksessa käytetään monimenetelmällistä lähestymistapaa, jossa yhdistetään määrällistä ja laadullista aineistoa ja menetelmiä.
Tutkimusaineistot suomalaisista metsäkoneenkuljettajista osoittavat, että kuljettajien työkyky on yleisesti hyvä, mutta esimerkiksi koneiden fyysisen ergonomian haasteet, kuljettajien heikentyneet henkilökohtaiset voimavarat, digitalisaation aiheuttama kognitiivinen kuormitus sekä puutteelliset palautemekanismit työjäljestä voivat vaikuttaa kielteisesti kuljettajien pitkän aikavälin terveyteen ja työhön sitoutumiseen. Tulokset korostavat mukautuvien teknologioiden ja jatkuvan koulutuksen – sekä teknisen osaamisen että itsestä huolehtimisen ohjauksen – merkitystä kuljettajien tukemisessa. Lisäksi parannettu työn suunnittelu ja palautteenantomekanismit ovat keskeisiä tekijöitä työn tuottavuuden ja laadun kehittämisessä samalla edistäen kuljettajien hyvinvointia ja osaamista. Tulevaisuuden kehityksessä tulisi edelleen painottaa ergonomista suunnittelua ja automaatiota vastaamaan kuljettajien tarpeita, vahvistaen alan houkuttelevuutta ja kestävien työpaikkojen pitovoimaa biotaloussektorilla.
Hirvi on Fennoscandian tärkeimpiä riistaeläimiä, mutta samalla myös taimikoiden pahin tuhoeläin. Tässä väitöskirjassa tutkin hirvien elinympäristön valintaa ja tekijöitä, jotka vaikuttavat hirvituhoihin usealla eri valinnan tasolla.
Koealatasolla tuhoja oli sitä enemmän, mitä enemmän koelaoilla oli keinollisesti uudistettuja mäntyjä ja mäntyjä pitempiä lehtipuita. Korkein tuhoriski oli taimikoissa, joissa oli tehty voimakas maanmuokkaus.
Hirvien kesäelinpiireillä oli enemmän ravinteikkaita kasvupaikkoja kuin maisemassa yleensä. Kesäelinpiirien sisällä hirvet käyttivät odotetua enemmän ei-mäntyvaltaisia habitaatteja ja varttuneita metsiä sekä välttivät ihmisasutusta. Talvielinpiireillä oli runsaasti mäntyvaltaisia taimikoita ja suometsiä sekä muita nuoria metsiköitä, mutta vähemmän asutusta ja peltoja kuin tutkimusalueella yleensä. Talvielinpiirien sisällä hirvet käyttivät odotettua enemmän ei-mäntyvaltaisia taimikoita ja varttuneita metsiä, mutta välttivät ihmisasutusta. Elinpiiritasolla sukupuolten välillä ei ollut eroja, mutta elinpiirin sisällä naaraiden ja urosten habitaationvalinta erosi toisistaan sekä kesällä että talvella.
Tuhojen esiintyminen lähiympäristössä ennusti sekä tuhojen esiintymisen että tuhojen määrän lisääntyvän tutkituissa maisemissa. Varttuneiden metsien ja taimikoiden muodostama mosaiikki sisältää runsaasti suojan ja ravintoresurssien vaihtelua, mikä lisäsi ennustettujen tuhojen määrää. Lisääntyvä asutuksen ja teiden määrä vähensivät tuhoja 1 km2 ja 5 km2 maisemakoolla tarkasteltuina. Tuhoja oli vähemmän alueilla, joilla oli runsaasti mäntyvaltaisia harvennusmetsiä kuin alueilla, joiden puulajikoostumus oli monipuolisempi.
Lapissa tuhoja oli eniten Lounais-Lapissa ja Itä-Lapissa Peräpohjan liuskekivivyöhykkeellä ja Lapin vihreäkivivyöhykkeellä, jotka koostuvat ravinteikkaista kivilajeista. Tuhoja oli eniten taimikoissa, joiden alla oli ravinteikas kallio- ja maaperä. Männyn uudistaminen hienojakoisille maaperille, jotka ovat peräisin ravinteikkaista kallioperistä ja kasvavat luonnostaan kuusta, näyttäisi lisäävän alttiutta hirvituhoille.