Dissertationes Forestales

Heli Kymäläinen. (2025). Well-being and productivity of forest machine operators – ergonomic support measures. https://doi.org/10.14214/df.370

Avainsanat: metsäkone; metsätyö; työkyky; työjärjestelmä; avustavat järjestelmät; resurssit

Tiivistelmä | Näytä lisätiedot | Artikkeli PDF-muodossa | Tekijä

Teknologinen kehitys on muuttanut puunkorjuun työnkuvan fyysisesti raskaista tehtävistä istumapainotteiseksi ja monipuolista taitoa vaativaksi työksi. Nykyinen työ moderneilla tavaralajimetodiin perustuvilla harvestereilla edellyttää kuljettajilta asiantuntemusta niin raskaskonetekniikasta kuin metsäympäristön käsittelystä sekä vahvaa itsensä johtamisen taitoa, jotta tuottavuus voidaan tasapainottaa muiden työn vaatimusten kanssa. Kehityksestä huolimatta ala kärsii työvoimapulasta sekä kotimaassa että kansainvälisesti, minkä lisäksi uusien kuljettajien houkuttelemisessa ja pitämisessä alalla on haasteita.

Tässä työssä tarkastellaan metsäkoneenkuljettajien työhyvinvointia ja tuottavuutta painottaen työkykyä, sekä ihmisen, koneen ja ympäristön välistä vuorovaikutusta ja siihen vaikuttavia tekijöitä. Tutkimuksessa tarkastellaan työn ergonomisia ulottuvuuksia mikro-, meso- ja makrotason työjärjestelmissä, joissa koneen toiminnallisuus, henkilökohtaiset voimavarat, organisaation tuki ja sääntely yhdessä muovaavat kuljettajan tuottavuutta ja hyvinvointia. Tutkimuksessa käytetään monimenetelmällistä lähestymistapaa, jossa yhdistetään määrällistä ja laadullista aineistoa ja menetelmiä.

Tutkimusaineistot suomalaisista metsäkoneenkuljettajista osoittavat, että kuljettajien työkyky on yleisesti hyvä, mutta esimerkiksi koneiden fyysisen ergonomian haasteet, kuljettajien heikentyneet henkilökohtaiset voimavarat, digitalisaation aiheuttama kognitiivinen kuormitus sekä puutteelliset palautemekanismit työjäljestä voivat vaikuttaa kielteisesti kuljettajien pitkän aikavälin terveyteen ja työhön sitoutumiseen. Tulokset korostavat mukautuvien teknologioiden ja jatkuvan koulutuksen – sekä teknisen osaamisen että itsestä huolehtimisen ohjauksen – merkitystä kuljettajien tukemisessa. Lisäksi parannettu työn suunnittelu ja palautteenantomekanismit ovat keskeisiä tekijöitä työn tuottavuuden ja laadun kehittämisessä samalla edistäen kuljettajien hyvinvointia ja osaamista. Tulevaisuuden kehityksessä tulisi edelleen painottaa ergonomista suunnittelua ja automaatiota vastaamaan kuljettajien tarpeita, vahvistaen alan houkuttelevuutta ja kestävien työpaikkojen pitovoimaa biotaloussektorilla.

Kymäläinen, University of Eastern Finland, Faculty of Science, Forestry and Technology, School of Forest Sciences https://orcid.org/0000-0002-2676-4100 Sähköposti: heli.kymalainen@uef.fi

Ari Nikula. (2017). Resource selection of moose Alces alces at multiple scales – from trees, plantations and home ranges up to landscapes and regions. https://doi.org/10.14214/df.233

Avainsanat: hirvi; Alces alces; elinpiiri; habitaatinvalinta; hirvituhoriski; resurssinvalinta

Tiivistelmä | Näytä lisätiedot | Artikkeli PDF-muodossa | Tekijä

Hirvi on Fennoscandian tärkeimpiä riistaeläimiä, mutta samalla myös taimikoiden pahin tuhoeläin. Tässä väitöskirjassa tutkin hirvien elinympäristön valintaa ja tekijöitä, jotka vaikuttavat hirvituhoihin usealla eri valinnan tasolla.

Koealatasolla tuhoja oli sitä enemmän, mitä enemmän koelaoilla oli keinollisesti uudistettuja mäntyjä ja mäntyjä pitempiä lehtipuita. Korkein tuhoriski oli taimikoissa, joissa oli tehty voimakas maanmuokkaus.

Hirvien kesäelinpiireillä oli enemmän ravinteikkaita kasvupaikkoja kuin maisemassa yleensä. Kesäelinpiirien sisällä hirvet käyttivät odotetua enemmän ei-mäntyvaltaisia habitaatteja ja varttuneita metsiä sekä välttivät ihmisasutusta. Talvielinpiireillä oli runsaasti mäntyvaltaisia taimikoita ja suometsiä sekä muita nuoria metsiköitä, mutta vähemmän asutusta ja peltoja kuin tutkimusalueella yleensä. Talvielinpiirien sisällä hirvet käyttivät odotettua enemmän ei-mäntyvaltaisia taimikoita ja varttuneita metsiä, mutta välttivät ihmisasutusta. Elinpiiritasolla sukupuolten välillä ei ollut eroja, mutta elinpiirin sisällä naaraiden ja urosten habitaationvalinta erosi toisistaan sekä kesällä että talvella.

Tuhojen esiintyminen lähiympäristössä ennusti sekä tuhojen esiintymisen että tuhojen määrän lisääntyvän tutkituissa maisemissa. Varttuneiden metsien ja taimikoiden muodostama mosaiikki sisältää runsaasti suojan ja ravintoresurssien vaihtelua, mikä lisäsi ennustettujen tuhojen määrää. Lisääntyvä asutuksen ja teiden määrä vähensivät tuhoja 1 km² ja 5 km² maisemakoolla tarkasteltuina. Tuhoja oli vähemmän alueilla, joilla oli runsaasti mäntyvaltaisia harvennusmetsiä kuin alueilla, joiden puulajikoostumus oli monipuolisempi.

Lapissa tuhoja oli eniten Lounais-Lapissa ja Itä-Lapissa Peräpohjan liuskekivivyöhykkeellä ja Lapin vihreäkivivyöhykkeellä, jotka koostuvat ravinteikkaista kivilajeista. Tuhoja oli eniten taimikoissa, joiden alla oli ravinteikas kallio- ja maaperä. Männyn uudistaminen hienojakoisille maaperille, jotka ovat peräisin ravinteikkaista kallioperistä ja kasvavat luonnostaan kuusta, näyttäisi lisäävän alttiutta hirvituhoille.

Nikula, University of Helsinki, Department of Forest Sciences Sähköposti: ari.nikula@luke.fi

Minli Wan. (2014). In search of sustainable competitive advantage in the wood products industry: Evidence from China and Finland. https://doi.org/10.14214/df.172

Avainsanat: kilpailuetu; markkinointistrategia; ympäristölähtöinen resurssipohjainen malli; dynaaminen kyvykkyys; puutuoteteollisuus; Kiina ja Suomi

Tiivistelmä | Näytä lisätiedot | Artikkeli PDF-muodossa | Tekijä

Puutuoteteollisuuden kilpailuetua etsimässä: Tuloksia Kiinasta ja Suomesta Puutuoteteollisuuden toimintaympäristö on murroksessa markkinoiden globalisoituessa, ilmastonmuutoksen vaikuttaessa markkinoihin ja energia- ja raaka-ainekustannusten noustessa. Lisäksi ympäristökysymyksillä on yhä suurempi painoarvo monilla asiakasmarkkinoilla. Perinteisten kustannusjohtajuuteen, aineellisiin resursseihin ja suurtuotannon etuihin pohjautuva kilpailukyky on heikentynyt ja puutuoteyritysten arvonluontimalli vaatii uudistumista. Vaikka yrityksen kilpailuetujen merkitys on korostunut strategisen johtamisen kirjallisuudessa, puutuoteteollisuuden koskevaa tutkimusta on kuitenkin niukasti. Teoreettisesti tämä väitöstutkimus analysoi kilpailuetujen kehittymistä puutuoteteollisuudessa dynaamisten kyvykkyyksien ja ympäristölähtöisen resurssipohjaisen mallin (ns. natural resource-based view) kautta. Tutkimus soveltaa sekä kvantitatiivisia että kvalitatiivisia tutkimusmenetelmiä useilla eri päätöksentekotasoilla Kiinan ja Suomen puutuoteteollisuuden yrityksien vertailevaan analyysiin. Tulokset osoittavat lisääntyvää painottumista tuotantokeskeisestä strategiasta markkina- ja sidosryhmäkeskeiseen strategiaan sekä siirtymistä kustannusjohtajuudesta erilaistamisstrategiaan ja alhaisen jalostusasteen tuotteista korkeamman jalostusarvon tavoitteluun. Näiden myötä aineettomien resurssien merkitys kilpailuedun lähteenä on siirtynyt kohti aineettomia resursseja. Tuloksia voidaan hyödyntää yritysten strategiseen suunnitteluun ja markkinoiden analyysiin. Tutkimus auttaa ymmärtämään paremmin puutuotemarkkinoiden toiminnan muuttumista ja yritysten strategisia kehityspolkuja. Kehitettyä analyysikehikkoa voidaan jatkotutkimuksissa hyödyntää analysoitaessa puutuoteteollisuutta myös muilla maantieteellisillä alueilla sekä kehittyneillä että kehittyvillä markkinoilla.

Wan, University of Helsinki, Department of Forest Sciences Sähköposti: minli.wan@helsinki.fi

Sannamaija Susiluoto. (2013). Growth limitation of trees and carbon balance of the vegetation in the treeline zone in north eastern Lapland. https://doi.org/10.14214/df.161

Avainsanat: nielu; lähde; resurssi; porot; laidunnus

Tiivistelmä | Näytä lisätiedot | Artikkeli PDF-muodossa | Tekijä

Puiden kasvua rajoittavat tekijät ja kasvillisuuden hiilitase Koillis-Lapin puurajalla Väitöskirjan aiheena oli tutkia mitkä tekijät rajoittavat puiden kasvua puurajalla Värriössä, sekä miten poronlaidunnus vaikuttaa puurajan kasvillisuuteen ja puurajaekotonin hiilitaseeseen. Puiden kasvua rajoittavia tekijöitä tutkittiin kahden hypoteesin kautta, jotka olivat nielun ja resurssien rajoitushypoteesit. Resurssien rajoitushypoteesi piti sisällään sekä typen että hiilen aiheuttamat rajoitukset. Tutkimuksessa käytettiin kolmea eri manipulaatiokoetta, jotka olivat silmujen poisto, neulasten poisto sekä lannoitus. Tulokset osoittivat, että kasvu oli selkeästi resurssirajoitteista. Tuloksista resurssirajoitteisuutta tukivat lannoituksen ja silmujen poiston aiheuttamat lisäykset kasvussa sekä hidastunut rungon läpimitan kasvu neulasten poiston seurauksena. Lisäksi, haihduntavirtaus ei hidastunut silmujen poiston seurauksena. Lannoitus myös lisäsi hiili-isotooppi suhdetta (p=0.054), joka myös tuki resurssin rajoitushypoteesia. Poronlaidunnus vaikutti kasvillisuuteen sitoutuneisiin hiilivarantoihin 85 % alhaisemman jäkäläbiomassan kautta. Myös lajien peittävyydet muuttuivat laidunnuksen ansiosta. Hiilen nettovaihto korreloi varpupeitteen kanssa, mutta varpujen peittävyys ei muuttunut laidunnuksen seurauksena. Kokonaisuudessaan laidunnus ei vaikuttanut hiilen virtoihin tutkimusalueella, koska jäkälien tuottavuus on alhaista ja laidunnuksella ei ollut vaikutusta myöskään maahengitykseen tai maahan sitoutuneisiin hiilivarantoihin. Tulokset osoittivat että puiden kasvu tutkimusalueella on resurssien rajoittamaa. Poronlaidunnus vaikuttaa eri kasvilajien peittävyyteen ja kasvillisuuteen varastoituneeseen kokonaishiilen määrään, mutta ei tuottavuuteen tai maan hiilivarantoihin. Sekä puurajan mahdollinen eteneminen ja puurajan puubiomassan kasvu voivat potentiaalisesti vaikuttaa huomattavasti näiden ekosysteemien hiilivarastoihin. Koska porot saattavat vaikuttaa puurajapuiden taimiaineksen vakiintumiseen, lisätutkimus laidunnuksen ja puurajan etenemisen vuorovaikutuksesta olisi tarpeen.

Susiluoto, University of Helsinki, Department of Forest Sciences Sähköposti: Sanna.Susiluoto@gmail.com

Ning Li. (2012). A quest for corporate sustainability in forest-based industry: a resource-based perspective. https://doi.org/10.14214/df.150

Avainsanat: yritysvastuu; kilpailuetu; yritys vastuun standardit; yritysten sosiaalinen ja taloudellinen suorituskyky; resurssiperustainen näkökulma (RBV); strateginen yritysvastuu

Tiivistelmä | Näytä lisätiedot | Artikkeli PDF-muodossa | Tekijä

Kestävyys metsäteollisuudessa: resurssipohjainen näkökulma Kasvava kiinnostus kestävään kehityksen näkyy myös yritysten strategioissa yhä merkittävämmin. Huoli siitä, miten yritysten vastuuta voidaan arvioida ja johtaa tehokkaammin on kuitenkin edelleen avoin kysymys. Siten, vaikka vuorovaikutus yritysten strategian, kestävyyden ja yritysten kilpailukyvyn välillä on saanut laajaa huomiota teorian ja käytännön tutkimustyössä, ilmiö on edelleen huonosti tunnettu erityisesti Metsäteollisuuden alueella. Tämä on paradoksaalista, kun kyse on alasta, jolla yhteiskuntavastuun kysymykset ovat korostuneita luonteeltaan. Tämä väitöskirja pyrkii täyttämään em. aukon lähestyen kestävyyden käsitteistöä ns. resurssipohjaisen teorian näkökulmasta. Väitöskirja identifioi eturivin kestävyyden käsitteistöä ja sen käyttöä ja vertaa tätä saatua käsitteistöä yritysten kestävyyden ”suorituskykyyn”, kilpailukyyn sekä taloudelliseen suoriutumiseen. Tulosten perusteella näyttää siltä, että sekä suuria että pieniä metsäteollisuusyrityksiä, ohjaavat yritysten sidosryhmien orientaatiot. Samalla, kun pieniä metsäteollisuuden yrityksiä kuvaa epävirallinen vastuukriteerien hallinta, kommunikointi ja käyttö, niin valtaosaa suurten metsäyhtiöiden toiminnasta näyttäisi kuvaavan kestävyyden kriteerien käyttö voiton maksimointiin sekä suhteellisen puolustava asenne niiden ydinliiketoimintaa kohtaan. Siten, vaikka tulokset tukevat aiempia tutkimuksia tuottavuuden positiivisesti korrelaatiosta kestävyyden kriteerien kanssa, yritysten nykyiset strategiat estävät tämän potentiaalin kokonaisvaltaista hyödyntämistä. Keskeisin tulos ehkä onkin, että alan voimakkaissa muutoksissa, strategiat ovat jääneet jälkeen yritysvastuukysymysten vaatimien rakenteellisten muutosten tasolla. Yritysvastuun toteuttaminen näyttää vaativan käsitteen kokonaisvaltaisen sisällyttämisen yrityksen strategiaan sekä läheisen yhteyden yrityksen viiteryhmiin. Tämä taas näyttäisi vaativan organisaation sisäisiä muutoksia.

Li, University of Helsinki, Department of Forest Sciences Sähköposti: ning.li@helsinki.fi

Suvi Nikula. (2011). European aspen and hybrid aspen under changing environment – Leaf traits, growth and litter decomposition. https://doi.org/10.14214/df.116

Avainsanat: kaupunkiympäristö; kohonnut otsonipitoisuus; resurssien saatavuus; lehtimorfologia; lehtikarikkeen laatu; lajinsisäinen ja lajien välinen vaihtelu

Tiivistelmä | Näytä lisätiedot | Artikkeli PDF-muodossa | Tekijä

Metsähaapa ja hybridihaapa muuttuvassa ympäristössä – Lehtiominaisuudet, kasvu ja karikkeenhajotus Yksi tämän hetken keskeisimmistä tutkimustavoitteista on ymmärtää, miten eri lajit ja ekosysteemit reagoivat useisiin ihmisen aiheuttamiin ympäristömuutoksiin. Tässä väitöskirjassa tutkittiin, miten tietyt ympäristötekijät, jotka liittyvät globaaliin ympäristömuutokseen, vaikuttavat haavan kasvuun ja lehtien rakenteeseen, jolla on tärkeä merkitys kasvin sopeutumisessa elinympäristöönsä. Tutkittavat haapalajit olivat metsähaapa, yksi pohjoisen havumetsävyöhykkeen avainlajeista, sekä hybridihaapa, jota hyödynnetään metsäteollisuudessa. Lisäksi työssä selvitettiin, miten nämä ympäristötekijät vaikuttavat haavan lehtikarikkeen laatuun ja hajoamisnopeuteen. Työ koostuu kahdesta kokeesta, joissa tutkittiin joko vahingollisen ilmansaasteen (otsoni) tai kasveille välttämättömien resurssien (vesi ja typpi) saatavuuden vaikutusta haavan taimiin, sekä kahdesta kenttätutkimuksesta, joissa aikuiset puut kasvoivat useita stressitekijöitä sisältävissä ympäristöissä (tienvarsi- ja kaupunkiympäristöt). Metsä- ja hybridihaavan lehtiin kehittyneet näkyvät otsonivauriot osoittivat lajit herkäksi otsonille. Kohotettu otsonipitoisuus johti myös juuribiomassan pienenemiseen suhteessa verson biomassaan sekä kiihdytti lehtien vanhenemista, mitkä seikat voivat heikentää kasvua otsonialtistuksen jatkuessa useampia vuosia. Veden ja typen saatavuus vaikutti haavan kylmänkestävyyteen: Runsas typpilannoitus, etenkin kuivuuteen yhdistettynä, viivytti kylmänkestävyyden kehittymistä, mikä taas voi altistaa puut aikaisille syyspakkasille. Kenttätutkimuksissa havaittiin aikuisen haavan sopeutuvan tienvarsi- ja kaupunkiympäristöihin tuottamalla rakenteeltaan kseromorfisempia, paremmin kuivuutta kestäviä lehtiä. Lehtien rakenne muunteli myös vuosien välisen ilmastollisen vaihtelun mukaan, kuvastaen edelleen haavan kykyä muuttaa ilmiasuaan ympäristöolosuhteiden muuttuessa. Useissa mitatuissa muuttujissa havaittiin lajinsisäistä vaihtelua, mutta lajinsisäiset erot reagoinnissa tutkittuihin ympäristötekijöihin olivat pieniä. Joitain kloonien välisiä eroja kuitenkin havaittiin otsoniherkkyydessä ja vasteessa tienvarsiympäristöön. Luonnonvarainen metsähaapa osoittautui hybridihaapaa alttiimmaksi erilaisille stressitekijöille (otsoni, ruostesieni-infektio, aikaiset syyspakkaset), mikä tukee hybridihaavan käyttöä kaupallisilla viljelmillä. Haavan karikkeen hajoaminen hidastui tienvarsiympäristössä, mutta vain hetkellisesti. Sitä vastoin kaupunkiympäristössä karikkeen hajoaminen oli nopeampaa kuin tausta-alueena käytetyssä maaseutuympäristössä. Kaupunkimetsissä tuotettu karike sisälsi enemmän typpeä ja vähemmän vaikeasti hajotettavia ligniini- ja fenoliyhdisteitä, mikä todennäköisesti edisti hajotusta yhdessä kaupunkiympäristön korkeamman lämpötilan, typpilaskeuman ja humuksen pH:n kanssa. Lajinsisäinen vaihtelu yhdistettynä kykyyn muuttaa ilmiasua ympäristöolosuhteiden mukaan viittaa haavan potentiaaliin kestää ympäristömuutoksia, vaikkakin jotkut globaalimuutoksen osatekijät, kuten kohoava alailmakehän otsonipitoisuus, voivat heikentää sen menestymistä. Tulokset viittaavat myös siihen, että kaupunkialueilla tapahtuvat useat samanaikaiset ympäristömuutokset – jotka vastaavat läheisesti globaalimuutoksen keskeisimpiä osatekijöitä – voivat muuttaa ekosysteemien toimintaa karikkeen hajotusta edistämällä.

Nikula, University of Helsinki, Department of Biosciences Sähköposti: suvi.nikula@helsinki.fi

Katja Lähtinen. (2009). Assessing the resource usage decisions and financial performance in Finnish sawmills within the resource-based view framework. https://doi.org/10.14214/df.89

Avainsanat: resurssilähtöinen teoria; liiketaloudellinen menestys; sahateollisuus; monitavoitteiset päätöksentekomenetelmät; monitavoitteisten päätöksentekomenetelmien käyttö resurssien mittauksessa; resurssien käyttö sahateollisuudessa

Tiivistelmä | Näytä lisätiedot | Artikkeli PDF-muodossa | Tekijä

Suomalaisten sahojen toimintaympäristö on muuttunut merkittävästi 1990-luvulta alkaen kansainvälistymisen ja uusien tuotantomaiden markkinoille tulon myötä. Korkean kustannustason maissa toimivien sahojen kilpailukyvylle on nähty erityisen tärkeäksi kyetä nostamaan hyödykkeiden arvonlisää esimerkiksi tarjoamalla erikoistuotteita ja palveluita. Empiiriset tutkimustulokset sahojen strategisten valintojen ja liiketoimintamenestyksen välisistä yhteyksistä ovat kuitenkin vähäisiä. Tutkimuksen tavoitteena oli selvittää resurssilähtöisen teorian (resource-based view) avulla, miten aineellisten ja aineettomien tuotannontekijöiden käyttö on kuluvalla vuosikymmenellä vaikuttanut suomalaisten suurten ja keskisuurten sahojen liiketoimintamenestykseen. Tutkimusaineistoina käytettiin kirjallisuutta, yrityskohtaisia tilinpäätöstietoja ja haastatteluaineistoa. Aineistoja analysoitiin kirjallisuustarkastelun, regressioanalyysin ja päätöstukimenetelmän avulla. Tutkimustulosten mukaan sahojen liiketoimintamenestykseen ovat kuluvalla vuosikymmenellä vaikuttaneet eniten raaka-aineeseen, maineeseen ja palveluihin, teknologiseen osaamiseen sekä yhteistyöhön liittyvät tekijät. Maineen, palveluiden sekä yhteistyön strateginen merkitys on ollut raaka-ainetta ja teknologista osaamista yksiselitteisempi. Suurten ja keskisuurten sahojen johtajien näkemykset ja tilinpäätöstunnuslukuihin perustuvat tulokset liiketoiminnalle tärkeistä resursseista eivät ole kaikilta osin yhteneviä. Tulosten mukaan osa johtajien vähiten arvostamista tuotannontekijöistä voidaan tulkita strategisiksi resursseiksi ja päinvastoin. Sahojen strategisessa suunnittelussa tulisi ottaa huomioon sahateollisuudessa yleisesti tärkeinä pidettyjen tuotannontekijöiden rinnalla myös sahateollisuudessa harvemmin esille nostetut resurssit ja niihin liittyvät liiketoiminnan edistämismahdollisuudet. Tähän tutkimukseen verrattuna tulosten yleistettävyyttä voitaisiin jatkossa parantaa keräämällä haastatteluaineisto laajemmasta yritysjoukosta ja käyttämällä liiketoimintamenestyksen mittaukseen useampia tilikausia. Koska globaalin toimintaympäristön haasteet ovat samankaltaiset kaikille korkean kustannustason maissa toimiville sahoille, saataisiin uutta tutkimustietoa myös keräämällä vertailukelpoista aineistoa eri maissa toimivilta yrityksiltä.

Lähtinen, University of Joensuu, Faculty of Forest Sciences Sähköposti: katja.lahtinen@metla.fi

Artikkelit jotka sisältää sanan 'resurssi'

Kategoria : Articles